HELSINGIN KAUPUNGIN TASA-ARVOSUUNNITELMAN 2009–2011
HYVÄKSYMINEN
Valtuustopuhe ja ponsiesitys Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmasta 2009-2011
Itsekin lähtisin kyllä tässä vähän laajemmasta näkökulmasta katsomaan tätä tasa-arvoa, ja niin kuin Päivi Lipponen ryhmämme yhteisessä puheen vuorossa toi esille tämän sosiaalisen tasa-arvon.
Sehän tarkoittaa sitä, että kun ihmiset ovat yhdenvertaisia, niin heillä pitäisi myös olla tasa-arvoiset edellytykset hyvään elämään ja heillä on oikeus ja mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan sen täysivaltaisena jäsenenä ja pystyä myös toimimaan siellä.
Päivi Lipponen toi tässä esille ja aika moni muukin, että tällaiset toimivat peruspalvelut eli kunnalliset palvelut ovat lähtökohta siihen, että on sosiaalista tasa-arvoisuutta, että sitä pystytään tässä yhteiskunnassa lisäämään, ja näinhän se on. Mutta sen lisäksi haluaisin tuoda esille, kuten aika monesti aikaisemminkin, sen, että meillä on yksi tärkeä tekijä, joka vaikuttaa siihen, että tasa-arvo ei aina toteudu. Se on se, että meillä on hyvin suuret tuloerot. Me tiedämme, että meillä on nykyään 15 vuodessa pienituloisuus- eli köyhyysrajalla elävien ihmisten määrä kaksinkertaistunut. Se tarkoittaa sitä kyllä, että
heillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia osallistua tasa-arvoisesti tähän yhteiskuntaan, ja se vaikuttaa ihan jo sieltä lapsuudesta lähtien.
Jos elää köyhässä perheessä, siellä ei ole enää niitä mahdollisuuksia saada samanlaista koulutusta ja muuta, vaikka meillä onkin tukijärjestelmiä ja muita. Sen takia meidän täytyy kyllä ajatella sitä, että jokaisella olisi mahdollisuus normaaliin arkielämään ja arkielämän
kokemuksiin. Monet köyhät ihmiset sanovat, että he haluavat elää ihan sellaista tavallista arkea. Ja se on sitä tasa-arvoa. Me emme voi silloin oikeastaan lähteä miettimään, että mikä on miesten ja naisten, että kun me puhumme, että jokainen ihminen on samanarvoinen ja hänellä täytyy olla samanlaiset oikeudet, niin silloin meidän täytyy puuttua siihen perussyyhyn myös, joka on siellä, että toisilla ei ole kerta kaikkiaan mahdollisuuksia taloudellisesti tähän osallistua.
Olli Valtonen toi esille vanhukset. Heitähän kuuluu hyvin paljon tähän pienituloisten joukkoon, samoin kuin meillä on hyvin paljon kunnallisia, naisvaltainen työala kun on, naisia täällä julkisella sektorilla, jotka joutuvat turvautumaan myös toimeentulotukeen, koska heidän palkkansa on niin pieni. Erityisesti tämä koskee yksinhuoltajanaisia.
Selasin tuossa vanhoja lehtiä joululoman aikana ja käteeni sattui vuodelta 2007 ollut Dialogi-lehti, missä oli artikkeli ”Köyhät kaipaavat tavallista elämää”, ja sitten oli näiltä henkilöiltä, ketkä ovat itse kokeneet köyhyyttä tai elävät siinä, he kuvaavat sitä tällä tavalla: ”He unelmoivat yhteisistä lomista, elokuvaillasta oikeassa elokuvateatterissa, siitä, että he voisivat ostaa uusia vaatteita, syödä joskus paremmin, siitä, että viranomaiset eivät olisi niin tympeitä. He toivovat, että jokin muuttuisi niin, ettei heidän tarvitsisi joka päivä
miettiä, mistä saisi rahaa. He unelmoivat, että poliitikot alkaisivat jälleen välittää vähävaraisista.”
Sen takia esitän tässä toivomusponnen, joka tuottaisi meille lisää tasa-arvoa tähän kaupunkiin:
- Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupunki toimii aktiivisesti kuntalaisten epätasa-arvoa lisäävän köyhyyden poistamiseksi.
